Nähtävyydet

Villilän hiidenkirnu

Kankaisten kartanonherran muistopaasi

Harmaa luonnonkivipaasi on pystytetty Kustavintien itäpuolelle Laulaisten kylän eteläosan metsään Kankaisten kartanonherran August Fredrik Wilhelm Aminoffin kuolinpaikalle. Luutnantti A.F.W. Aminoffin kuolemansyystä on ollut liikkeellä erilaisia tarinoita, yleisimmin on kerrottu hänen saaneen sydänkohtauksen metsästysretkellä. Muistokiveen on hakattu risti ja kirjaimet F A sekä päivämäärät *18-44 +18-92

Mäksmäen luonnonsuojelualue, kalmistot

Maskun kirkonkylän lounaispuolella sijaitseva Mäksmäen kulttuurimaisema on muinaisjäännösten, vanhan kyläasutuksen ja perinnebiotooppien muodostama kokonaisuus.

Kulttuurimaisemaan tutustumisen voi aloittaa keskeltä Mäksmäen kylämäkeä. Ympäröivään viljelymaisemaan kätkeytyy kymmenkunta rautakautista muinaisjäännöstä: kalmistoja, kuppikiviä ja asuinpaikkoja. Alueen vanhimmat löydöt ovat 400-luvulta. Siihen aikaan Mäksmäen eteläpuolella, nykyiselle peltoaukealle, ulottui pitkä ja kapea merenlahti. Kukkulalla maantien toisella puolella sijaitsevat Mäksmäen kalmisto ja uhrikuoppakallio ovat jääneet omakotitalojen pihapiireihin, joten niihin ei voi tutustua. Kalmiston polttohaudoista on löydetty mm. keihäänkärkiä, miekkoja ja kirveitä. Kylämäellä, kahden pientilan rakennusten välimaastossa, on todennäköisesti 1900-luvun alkupuolelle sijainnut kolme talonpoikaistaloa. Kylämäki on päässyt rehevöitymään, mutta paikoin keltamaksaruohot, mäkitervakot, keltamatarat ja ahdekaunokit vielä kukkivat kallioketolaikuilla.

Myös lammaslaidun kuuluu vanhaan kylämäkeen; aitauksen sisäpuolella on kolmen historiallisen ajan rakennuksen jäänteet sekä pienten peltosarkojen hahmo ojanteineen. Alueella on laidunnettu lehmiä 1970-1980-lukujen taitteeseen asti. Aikaisemmin mäki oli nykyistä avoimempi ja esim. katajia ei ollut juuri lainkaan. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri aloitti raivauksen ja niiton alueella vuonna 2001. Seuraavana vuonna laidunnus aloitettiin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen lampailla, jotka ovat saaneet perinnebiotoopin elpymisen hyvään alkuun. Nykyään tällä mäellä on myös lampaita. Lammaslaitumen ilme on hakamainen; länsireunalla on vanhoja, leveälatvuksisia petäjiä, laitumen keskivaiheilla on myös muutama nuorehko koivu ja tuomi. Puumaisia ja pylväsmäisiä katajia kasvaa siellä täällä. Laitumen multavimmat kohdat, kuten vanhat peltotilkut, ovat rehevöityneitä ja heinävaltaisia. Paahteisilta rinteiltä ja kalliopaljastumilta löytyy keto- ja niittylajistoa, mm. nurmilaukka, pölkkyruoho, ahdekaura, pystykiurunkannus, ketoneilikka, sikoangervo, ahomansikka, huopakeltano, heinäratamo, pikkuaho- ja keto-orvokki, poimulehti, kissankello, päivänkakkara, viherjäsenruoho sekä isomaksaruoho.

Mäksmäen kylämäkeä ympäröivät avo-ojitetut pellot – maisematyyppi, joka nykyään on käynyt harvinaiseksi. Kylämäen eteläpuolella sijaitsevasta kallioisesta peltosaarekkeesta on todettu rautakautinen kalmisto tai asuinpaikka sekä mahdollinen röykkiö. Museovirasto on hoitanut aluetta niittämällä ja raivaamalla vuodesta 1997 lähtien ja nykyään hoitovastuu on paikallisella luonnonsuojeluyhdistyksellä. Alueella on myös lampaita. Saarekkeella kasvaa muutamia kymmeniä pylväskatajia sekä kookkaita mäntyjä ja kuusia. Hakamaata on aikoinaan käytetty nautojen ja lampaiden laitumena. Kasvillisuus on paikoin rehevää heinä- ja koiranputkiniittyä, mutta kuivemmilla paikoilla esiintyy kelta- ja ahomataran luonnehtimaa pienruohoniittyä, lajistoon kuuluvat mm. ahde- ja mäkikaura, hietalemmikki, kissan – ja kurjenkello, törrösara, ketoneilikka, sikoangervo, ahomansikka, mäkitervakko, kamomillasaunio sekä aho- ja kevätleinikki. Mäen itäsyrjältä voi nähdä peltoaukean toisella laidalla sijaitsevia Kankaisten kartanon rakennuksia. Mäksmäki kuuluu Kankaisten valtakunnallisesti arvokkaaseen viljelymaisemaan.(Antti Hovi ym. Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan. Lahti 2005)

Katso Maskun kunnan sivut

Maisemamänty Seikeläntien varrella

Puu on maisemallisesti hienolla paikalla peltoaukean reunalla, josta näkymä Kankaisten kartanon pelloilta Maskunjokilaaksoon. Männyn ympärysmitta on 297 senttimetriä (130 cm:n korkeudelta mitattuna). Ennen vanhaan puun viereltä meni tie Kankaisten kartanoon ja Kankaisten kansakouluun, nyt tie on hävitetty kuten myös koulu ja uusi asuntoalue uhkaa puun avointa maisemaa. Joku runoja ihaileva on liimannut puuhun lappusen, jossa on Heli Laaksosen runo.

Hallusvuori

Hallusvuoren luonnonsuojelualue

Hallusvuori on edustava vanhan metsän alue, jonka metsätyypit vaihtelevat kuivahkon kankaan männiköistä korpiin. Valtapuulajeina vuorottelevat kuusi ja koivu, mutta näiden seassa on runsaana sekä raitaa että haapaa, joista osa on varsin järeitä. Alueen puusto on lähes kaikkialla varsin luonnontilaista ja metsässä on muutamia järeitä edellisen puusukupolven ylispuita. Erityisesti pystyyn kuolleita kuusia on erittäin runsaasti, mutta myös maapuuta ja mäntykeloja on paljon. Alueen kasvilajistoon kuuluvat mm. sinivuokko, kevätlinnunherne ja lehtokuusama ja linnustoon palokärki, puukiipijä, lehtopöllö ja peukaloinen. Alueella on myös runsas ja monipuolinen sienilajisto. Lajistoon kuuluu mm. lakkakääpä.

Kohteella on myös kallioista kuivahkon kankaan männikköä, jossa tavataan mm. harmaapäätikka ja yövilkka. Muutamalla järeällä männynrungolla kasvaa männynkääpä. Tällä alueella on myös pieni, luontaisesti kehittynyt nuori haavikko, jossa esiintyy haavanarinakääpä.

Paikoin puusto on koivuvaltaista, jossa on tiheää lähinnä kuusista koostuvaa alikasvosta. Kosteapohjaises­sa metsässä on runsaasti ohutrunkoista lahopuuta, jolla tavataan mm. tikankääpä. Alueella tavataan myös laajahko korpialue, jossa esiintyy mm. metsäkorte- ja saniaiskorpea. Korpien kasvilajistoon kuuluvat isoalvejuuri, hiirenporras, korpi-imarre ja metsätähtimö (www.ymparisto.fi).

Hallusvuoren muinaishaudat, hiidenkiukaat